Huomenta.
Nukuin melko hyvin, mutta herätessä oli sellainen olo, etten oikein tiennyt, kuka olen, missä olen, mitä olen... Kuten en yleensäkään tiedä.
Oksettaa ajatella kättäni; että se kääre täytyy tänään avata. Sen alta paljastuu veristä mössöä ja repsottavia haavoja, joiden tilalla oli aiemmin lähes ehyt iho. Lähes. Montakohan kertaa minä olen sitä samaa kättä viiltänyt?
Pitääköhän sitä valella vedellä vai olla valelematta. Hmm.

Pieni orava juoksentelee pihalla. Eläimet taitavat suojella itseään paljon paremmin kuin ihmiset? Kai sairaskin eläin pyrkii suojaamaan itseään, ei vahingoittamaan? Mikä minussa on vialla?

Eilen jäi melko yksinäinen olo, kun M ja K lähtivät. No, he sentään välittävät edes vähän. Tosin luulen, että ilman K:ta M ei olisi tullut. Poikaystäväni. Entinen poikaystäväni. Mitä muuta minulla on kuin entisiä poikaystäviä ja repaleisia muistoja?

Tuskin muistan enää aikaa, kun nauroin paljon.