Sataa lunta, joka kertyy nopeasti kinokseksi. Heräsin aamulla aikaisin tekstiviestiin; kultaseni siellä oli kiirehtinyt junaan. Hän oli päässyt ainakin perille, koska oli vastaillut sieltä sähköposteihini. Vastaukset olivat suloisia!

Nukahdin siis aamulla vielä uudelleen, ja totesin lumisateen vasta jokin aika sitten noustuani ja avattuani verhot. Harmi, kun lumitöitä on nyt vaikea tehdä käden vuoksi. Ja takapihalla lojuu lumen peitossa jo tavaroita, jotka pitäisi kaivella sieltä pois... niitä raivopäissäni sinne nakkelemiani kamppeita. Siellä nököttävät myös hurmaavat "puutarhakalusteeni"... Joiden päällä on muutamankymmenen sentin lumikerros. Ja lumi peittää myös pyöräni, jonka lukko jäätyi kiinni.

Olisi siis paljon tekemistä, mutta perhanan käden takia se on vaikeaa. En halua, että haavat ratkeavat uudestaan.. Pitääkin kohta katsoa miltä ne nyt näyttävät, vieläkö verta vuotaa. Ei mitenkään mielipuuhaani... pitäisikö aamupala syödä ennen vai jälkeen operaation?